Suomi on taitekohdassa siinä, pystytäänkö hyvinvointiyhteiskunnan palveluita tulevaisuudessa rahoittamaan. On valittava työn tai tuhon tie.

Kestävä hyvinnointiyhteiskunta perustuu työntekoon. Työkykyisten ja työikäisten on päästävä töihin. Heidän on haluttava töihin. Työnteon on oltava aina taloudellisesti kannattavaa.

Jokaisella pitää olla mahdollisuus tavoitella omaa parhaintaan, tulla toimeen ja vaurastua. Tämä on meidän kaikkien etu.

Koulutus luo pohjan työlle

On hyväksyttävä se tosiasia, ettei tulevaisuudessa pelkällä elämänkoululla kovin hyvin pärjää. Pienen maan menestyksen edellytys, eli mahdollisuuksien tasa-arvo antaa jokaiselle mahdollisuuden oman ahkeruuden turvin ponnistaa hyvään ammattiin ja elintasoon, taustasta riippumatta.

Suomen kasvatus- ja koulutusjärjestelmän täytyy tukea tätä tärkeää arvoa. Suomella ei ole varaa jättää kenenkään panosta käyttämättä.

Työhön kohdistuvaa verotusta pitää laskea

Vasemmalla vaaditaan, että veroja on kiristettävä ja verotuksen progressiota on lisättävä. Tämä on väärä paikka tehdä uusia maailmanennätyksiä. Työn verotus kun levenee niin motivaatio ohenee.

Puretaan ennemmin kannustinloukkuja, jotta töihin kannattaa aina lähteä. Työhaluja pitää kannustaa kaikissa tuloluokissa, jos halutaan pitää suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pystyssä.

Työhön kohdistuvaa verotusta pitää laskea kautta linjan. Työn teettämiseen liittyviä esteitä pitää vähentää. Tällöin keskituloisellakin on mahdollisuus vaihtaa omaa työtä toisen tekemäksi työksi, josta koko yhteiskunta hyötyy.

Mitä vähemmän omalla työllä voi ostaa toisen ammattilaisen työtä, sitä alhaisempi on työllisyys ja sitä heikommin yleinen elintaso kehittyy.

Toimivaan sosiaaliturvaan liittyy myös velvollisuuksia

Suomi ja suomalaiset tarvitsevat turvaa, joka auttaa heikommassa asemassa olevia, kannustaa työhön ja on helposti ymmärrettävä. Hyvä perusturva on tasa-arvoisen yhteiskunnan tukipilari.

Nykyinen sosiaaliturvamme on tullut tiensä päähän. Se ei vastaa enää ihmisten tarpeisiin, eikä toimi kansantalouden kannalta järkevästi.

Siitä on tullut monimutkainen, passivoiva ja byrokraattinen tilkkutäkki. Työn vastaanottaminen ei houkuttele, jos joutuu pelkäämään tukien nopeaa leikkaantumista.

Myös opiskelijoille tulee antaa mahdollisuus tehdä enemmän työtä opintojen ohessa, ilman opintotuen välitöntä leikkaamista. Tämä vähentäisi velkaantumista opiskelun vuoksi.

Täysin vastikkeeton sosiaaliturva on tuhon tie. Ihmisiä ei voida jättää kotiin syrjäytymään pienen perustulon kanssa. Työtä vailla oleville pitää luoda polkuja työelämään. Jokaisella työkykyisellä ja työikäisellä on oltava oikeus antaa oma panoksensa yhteiseksi hyväksi.

Ainoastaan korkealla työllisyydellä kyetään rahoittamaan laadukas koulutus, terveydenhoito ja sosiaaliturva sitä tarvitseville.

Omalla työllä menestymistä tulee arvostaa – ei kadehtia

Usein työnteon ja yrittämisen motiiveja kuvaillaan monenlaisilla ’korulauseilla’ mutta tosiasia on, että työtä tehdään ihan ’tahallisessa hyötymistarkoituksessa’. Tämä on ollut ihmiselle aina se tehokkain motivaation lähde.

Suurin osa ihmisistä on valmis näkemään vaivaa, jos se häntä itseään ja omaa perhettä hyödyttää. Minkä tahansa työnteon suurin motiivi on saada jotain aikaan, hankkia lisäarvoa itselle ja sitä kautta muille. Myös harrastusten kautta saadaan tätä lisäarvoa elämään, eikä tuolloin ’työtunteja’ lasketa.

Yrittämistä tulee aina kannustaa. Yrittäjällä pitää olla mahdollisuus vaurastua ilman häpeää. Kun yrittäjä menestyy, niin ihmiset työllistyvät.  Tämä on fakta. Paranevat työllisyystilastot ovat lähes yksinomaan pk-yritysten ansiota. Menestymiselle ei saa asettaa keinotekoisia ylärajoja tai esteitä.

On ihan reilua, jos omilla kyvyillään ja ahkeruudella kykenee hankkimaan enemmän kuin se, joka ei halua nähdä ylimääräistä vaivaa. Reilua on myös se, että hätään joutunutta autetaan ja heikoimmista pidetään huolta.